Biodiversiteetti Suomessa

Biodiversiteetti Suomessa näkyy monin tavoin:

1. Metsät: Suomessa on laajoja metsiä, joissa elää monimuotoinen valikoima kasvi- ja eläinlajeja. Metsät kattavat noin 75% maan pinta-alasta ja tarjoavat elinympäristön lukuisille lajeille, kuten hirville, karhuille, susille ja erilaisille linnuille.
2. Järvet ja vesistöt: Suomi on tunnettu tuhansista järvistään, joissa elää monipuolinen joukko kaloja, vesikasveja ja vesilintuja. Vesistöt ovat tärkeitä myös monille hyönteisille ja sammakkoeläimille.
3. Soidensuojelu: Suomessa on paljon soita, jotka ovat tärkeitä ekosysteemejä ja tarjoavat elinympäristön monille harvinaisille ja uhanalaisille lajeille, kuten suokukolle ja lirolle.
4. Perinnemaisemat: Laidunmaat ja niityt ovat osa Suomen maaseutua ja niillä on suuri merkitys luonnon monimuotoisuudelle. Ne ovat elinympäristöjä monille kukkiville kasveille, perhosille ja muille hyönteisille.
5. Rannikot ja saaristot: Suomen rannikot ja saaristot tarjoavat elinympäristön monille lintulajeille ja mereneläville. Saaristo on erityisen tärkeä lintujen pesimisalue.

Biodiversiteetti näkyy Suomessa myös suojelualueiden ja kansallispuistojen verkostona, jotka suojelevat monia arvokkaita ja uhanalaisia elinympäristöjä ja lajeja.

Mitä tarkoittaa Biodiversiteetti?

Biodiversiteetti eli biologinen monimuotoisuus tarkoittaa kaiken elollisen luonnon, kuten kasvien, eläinten, sienten ja mikro-organismien monimuotoisuutta sekä näiden elinympäristöjen ja ekosysteemien vaihtelua. Se kattaa lajien välisen, lajinsisäisen ja ekosysteemien monimuotoisuuden, ja on keskeinen elämän säilymisen ja ekosysteemien toiminnan kannalta.

Rakentamisen kiertotalous on tiiviisti yhteydessä luonnon monimuotoisuuteen Suomessa monin eri tavoin:

1. Luonnonvarojen säästö: Kiertotalous vähentää uusien raaka-aineiden tarvetta, mikä vähentää luonnonvarojen louhintaa ja sen aiheuttamia elinympäristöjen tuhoja. Tämä auttaa säilyttämään luonnon monimuotoisuutta, kun ekosysteemejä ei tuhota uusien materiaalien hankkimiseksi.
2. Jätteiden vähentäminen: Rakentamisen kiertotalous pyrkii minimoimaan jätteen määrää ja maksimoimaan materiaalien uudelleenkäytön ja kierrätyksen. Tämä vähentää jätteen päätymistä kaatopaikoille ja luontoon, mikä vähentää saastumista ja suojelee elinympäristöjä.
3. Elinkaariajattelu: Kiertotalouden periaatteisiin kuuluu rakennusten suunnittelu ja rakentaminen siten, että niiden elinkaari on mahdollisimman pitkä ja että ne voidaan helposti purkaa ja kierrättää. Tämä vähentää tarvetta uusien rakennusten rakentamiselle ja siten uusien alueiden ottamiselle käyttöön, mikä suojelee luonnon monimuotoisuutta.
4. Energiankulutuksen vähentäminen: Energiatehokkaat rakennukset vähentävät energiankulutusta ja siten myös energiantuotannon aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Uusiutuvan energian käyttö vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä, mikä vähentää ilmansaasteita ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.
5. Kestävä maankäyttö: Kiertotalouden mukaiset käytännöt voivat ohjata kestävään maankäyttöön ja kaupunkisuunnitteluun, joka huomioi luonnon monimuotoisuuden. Tämä voi tarkoittaa vihreiden alueiden säilyttämistä, luonnonmukaisia sadevesijärjestelmiä ja biodiversiteettiä tukevien rakenteiden integroimista rakennettuun ympäristöön.

Näin ollen rakentamisen kiertotalous edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja parantamista vähentämällä rakennustoiminnan ympäristövaikutuksia ja edistämällä resurssien kestävää käyttöä.

Ilmastonmuutos ja luonnonmonimuotoisuus

Suomessa lämpötilojen nousu vaikuttaa paljon luontoon ja eri lajien selviämiseen ja pärjäämiseen luonnossa. Esimerkiksi lämpimät keväät voivat vaikuttaa hyönteisten lentoaikoihin ja niitä syövien lintujen pesintäaikaan. Jos nämä kaksi eivät kohtaa samalla tavalla kuin aikaisemmin, voi ekosysteemi heikentyä.

Mittaushistoriassa Suomen lämpötilat ovat nousseet 2 astetta vuositasolla Helsingissä, joten ilmastonmuutos on jo vaikuttanut lämpötiloihin kotimaassa. Lämpötilaerot eri vuosien varrella ovat suuret, mutta trendi on nähtävillä pidemmän ajan mittaushistoriassa. Vuonna 2018 kesäkauden lämpötila oli Helsingissä historian lämpimin koko mittauskauden aikana.

lähde: Luke webinaari